57. Töissä freelancerina. Moraali korkealla.
58. Mut nimettiin jonkin poissaolevan esimiehen sijaan vastaamaan tavaroiden järjestelystä yritystilaisuudessa. Esiteltiin koko nimellä tilaisuudesta vastaavalle. Kättelin, käteni oli kylmä. Pyörin ryhmän ympärillä kuin pyrkyri kysellen jatkuvasti kuinka auttaa. Yritin naurattaa yritysjohtajanaista. Kuuntelin luentoa rahataloudesta. | Eräs työntekijä kertoi nauttivansa työstä. Joku oli soittanut tälle pianoa taukohuoneessa tämän maatessa soffalla. Hän kuvaili tunnetta nostamalla kätensä kämmenselkäpuolet kohti taivasta ja katsomalla ristiin: “Mä olin ihan että vau! Tällaistäkö mun työ on! Aivan erilaista kuin entisessä työssä!” Se imitoi koiranpentua. Sitten se kertoi olleensa 25 vuotta työpaikassa, jossa kouluttamattomia naisia alistettiin. Työ oli autoihin liittyvää. Viimeisen 2 vuoden aikana sorto korostunut. Hän ei ollut saanut unta öisin. Tätä kertoessaan hänen kasvonsa muuttuivat. Ilme oli väsynyt. Tämä korjasi asentonsa asialliseksi ja kertoi työn olleen kamalaa. Asento palautui rennoksi kun hän kertoi aikeistaan kouluttautua kultakaupanmyyjäksi. Kun eräs sanoi työhön varmasti kuuluvan myös pieniä korjaustehtäviä nainen innostui yhä enemmän. Hän rakastaa koruja ja “käsillä tekemistä”. Taiteita harrastetaan kahdesta protesti syystä: Ihmiset pakenevat sen avulla maailmasta tai pyrkivät sillä muutamaan maailmaa.
59. Tekniikka. Myös roudausapuna. Jossain vaiheessa joku ohimenevä vastuuhenkilö kuvailee tekemäämme järjestely ja roudaus työtä sekä valvojien työtä. Kiertoteiden kautta keskustelu kääntyy siihen että on “oikeaa työtä” ja museovalvontaa. Valvojan työssä on vain unssi vastuuta. Mitä enemmän vastuuta sitä arvostetumpaa työtä.
60. Lapset koskettelevat teoksia. Niiden suojalaseihin tulee tahroja. Näiden määrästä voisi laskea teoksen kiinnostavuuden. Lapset vaikuttavat kiinnostuvan eniten alastomista hahmoista ja sukuelimistä. | Näyttelyn hinnasta ei puhuta missään. Kuulemma joku vieras oli ehdottanut että teosten hinnat olisivat töiden teos tiedoissa. Nerokas idea. Taiteen hinnan kätkeminen on väärin. Hinta kertoo paljon taideteoksen arvosta ja mahdollistaa taiteen, taiteilijan ja teoksen aseman arvioimisen jollain tutulla mittarilla. Ongelma on että isoksi keskustelun ja ihmettelyn aiheeksi muuttuisi kysymykset siitä miksi jokin teos maksaa niin ja niin paljon. Rahasta puhumisen esitetään pilaavan teoksen tunnelman tai ydinajatuksen. Tämä lisää taiteen ylimaallisuutta kun syntyy vaikutelma ettei se ole rahan kosketeltavissa niinkuin kaikki muu maailmassa. Se tukee väitettä ettei taiteilijat ajattele rahaa tehdessään taidetta. Tämä on uskomaton väite. Se on vaarallinen väite. Näin on välttämätöntä sanoa koska osa taiteen arvosta tulee siitä pyyteettömyydestä ja itse uhrautumisesta mitä taiteilija edustaa. Se on romanttista. Tämä on hullu ihanne. Rahasta vieraantuminen tekee taiteesta avuttoman maailman suhteen. Miten hemmetissä en ole ajatellut tätä ennen. Itsekkin vähättelen rahan vaikutusta teokseen vaikka raha ja ennenkaikkea sen puute säätelee mun esteettisiä valintoja. Sen mainitseminen on tabu koska teoksen lopputuleman pitäisi aina olla sellainen mitä reaalimaailman ehdot eivät sanele. Jos Picasson teosten hinnat ja näyttelyn järjestämisen hinta lausuttaisiin julki niiden arvo laskisi. Osa taiteen arvosta tulee sen rahallisesta arvaamattomuudesta.
61. Labranaikaiset loma peruuttiin. Jouduin ottamaan päivät palkattomina. Se vähentää tuloja ja on poissa mun lomien kertymästä. Valtiontyöntekijän pikku ongelmia. Käytin tilanteen hakeakseni lomaa Prahan residenssin ajalle. Yksi esimies osaa ranskaa, toinenkin sanoi osaavansa. | Yksi meistä valvojista meni ohi. Ajattelin juuri apurahahakemusta ja olin mietteissäni. Tämä työnsi päänsä verhon välistä ja hymyili iloisesti: “Mites täällä? Onko kaikki hyvin? Onko hauskaa? Mikä sun työpiste on?” Kävelimme samaa matkaa. Mies heilui ja pulisi. Olin ajatuksissani ja tilanne veti mut syvemmälle ajatuksiini. Se haki kontaktia jutuilleen ja selitti epäselvästi miten oli päätynyt tähän kerrokseen vaikka on töissä toisessa kerroksessa. En kehdannut katsoa sitä silmiin. Myöhemmin seurasin radiopuhelin keskustelua. “Onko kaikki hyvin kakkoskerroksessa?” Sama mies kysyi. “On.” kuului vastaus. “No hyvä mä olen täällä toisessa huoneessa numero …” Ääni oli epäselvä ja yhteys katkesi. Tunsin välähdylsen. Myöhemmin samaa miestä kutsuttiin puhelimella. Nimeä hoettiin pitkään. Mies oli ja on päissään tai aineissa. Vaikuttaa ekstaasilta. Nyt se vastasi ja kysyi minne häntä tarvitaan. “Tule vasta viiden jälkeen.” Kokenut naisääni vastasi. Vuoromme loppuu kuudelta. Peli on selvä.
62. Myöhässä. Mutta nukuin hyvin. Olen alkanut lihota |. Ei Picasso; ei keksinyt kubismia. Ei Picasso; ei keksinyt kollaasia (kai sitä on ennenkin askarreltu). Ei Picasso; ei keksinyt ready made taidetta ja mullistanut “yksinkertaisen nerokkaasti” kuvanveiston perinnettä. Picasso ei keksinyt pop taidetta. Ei, ei; neroja ei ole olemassa. Nero on mytologinen hahmo. Nää johdannot pilaa kaiken sen kivan mitä itse on kehitellyt Picasson taidetta ymmärtääkseen. Nämä on pahimmillaan kamalia! Aivan kamalia. Näistä voi kertoa lyhyitä anekdootteja mutta 30min tätä kuusi kertaa päivässä. Se on vaikea paikka. Tekisi mieli huutaa nokkavasti verbaali kikkailevalle tyhjänpuhujalle että: Mitä vittua! Nää käyttää aikaansa lausuakseen korrektisti jonkin kuvassa olevan esineen espanjankielistä nimeä! Ja käytännössä kehuu Picasson taitoja rakastajana. Se että esittelee kubismin “pähkinän kuoressa” on ihan okei, vitutus ei todellakaan johdu siitä. Mutta kun esittelee kubistisia maalauksia kuva-arvoituksina ja utelee yleisöltä mitä jokin muoto heidän mielestään esittää: Tällaisen leikin seuraaminen vituttaa. Kaikki mitä täällä voi kuulla tulee luetuksi vartissa wikipediassa ja wikipediakin on vähemmän puolueellinen kuin nämä. | Tauolla museovalvoja kertoi tuoneensa taukohuoneeseen lomakuviaa. Kaikki etelän lomakohteet Turkki, Espanja jne. Viimeisin matka on vuodelta 2007 tai 8. Uusi matka on suunnitteilla 2010. | Mitä jos Michelangelo ei ole homo vaan tykkää lihaksikkaista naisista kuten mä.
63. Tupakkatehtaissa on oltava tyyppejä jotka maistaa tupakkaa ennenkuin se pakataan. Ne arvioi satoja ja erien kypsyyttä. Onko niillä syöpä? | Kun ei peittele omaa erikoislaatuisuttaan huomaa ettei ole erityisen erityislaatuinen.