64. Vapaa. Töissä freenä. Tarjotaan töitä, rahaa ja keikkoja. Huhutaan esiintymiskeikasta Koreassa. Kivoja juttuja. Kun menin töihin syksy näytti hiljaiselta. Nyt on kuhinaa keväälle.
65. Vapaa. Kotona. Keskityn tietokoneeseen ja luon avatarin second lifeen: Ruuska Borgin.
66. Tekniikassa. Tekemäni opaste/liikenne poliisi lätkä saa hyvää palautetta ja niitä teetetään 3 kappaletta puusta. Kaksi tänne johdannoille ja yksi työpajoja varten. Työpajojen johtaja pyysi sellaista henkilökohtaisesti. Pyysin erästä toista valvojaa auttamaan niiden valmistamisessa. Hän on puuseppä. Ensin tämä oli kiinnostunut mutta ajateltuaan tokaisi ettei se kuulu hänen hommiinsa ja miksi joku edes on pyytänyt, että ME tekisimme niitä kun se ei ole MEIDÄN tehtävä. Sanoin että se voi olla kivaa, siinä saa aikaa kulumaan ja että jos tekee hyvän vaikutelman voi pyytää niiltä töitä, jos joutuu tulevaisuudessa pulaan. Puuseppä loukkaantui koska olin avoin pyrkimyksissäni. Hän tokaisi jotain, ettei ymmärrä miksi joutuisi pulaan ja häipyi nopeasti. Dramaattinen lähtö epäonnistui kun hän joutui palaamaan hakiessaan työtakkinsa. Hän on nuori ehkä tähän vanhempi kuin mä. Ollut töissä täällä 2 vuotta. Auttoi Picasson pystytyksessä. Olisi kiva nähdä se viiden vuoden päästä. Se puhuu usein työn lopettamisesta ja kannustan häntä siihen. Sillä on iso vuokra ja menoja. | On uskomatonta miten se ettei Picasso ole signeerannut täällä näkyviä töitään käännetään luennoilla ja virallisissa selityksissä siten että Picasso ei signeerannut juuri näitä töitä koska nämä ovat niin merkittäviä. Tavallisesti se tulkittaisiin niin ettei se ole viitsinyt signeerata koska ei ole pitänyt niitä tärkeinä ja jättänyt viimeiseksi. Täällä selitys on päinvastoin. Että taiteilija jättää signeeraamaton juuri siksi että teos on merkittävämpi! Muissa yhteyksissä museo on ensimmäinen taho joka tekee selväksi sen että juuri signeeraus tekee työn aidoksi ja arvokkaammaksi. Tätä sekaannusta tulee hyödyntää jotenkin esimerkkitapauksena. Täällä on kehystettyjä luonnoskirjan sivuja! | Moga: Pieni ryhmä oli tulossa johdantoon jota ei ollut. Ensimmäinen tilaisuus hoitaa homma niin että olisin vetänyt sen itse. En tajunnut mahdollisuutta heti. Se siitä olen tyhjänpuhuja.
67. Friikki päivä. Kaivan lounastauolla puvun repusta. Sujahdan kaupungin halki juhlahuoneistoon. Paljon pukuja. Uteliaita hymyjä. Kättelen kaupunginjohtajaa ja otan vastaan apurahan ja diplomin. Shekki on kirjekuoressa. Hippailen juhlallisuuksien aikana takavasemmalle. Takaisin kaupungin halki ja asiakaspalveluun. En kerro kuin yhdelle röökillä olevalle jutusta. Yritän vähätellä juttua. Tää on sitä epäasiallista itsensä vähättelyä jolla tekee itsensä tärkeämmäksi.
68. Menin teetättämään tekstejä puisiin ohjauskyltteihin. Graafikko kuvaili kylttiä toimivana ideana ja hyvänä toteutuksena. Se teki alkuperäisen kyltin tekstit. Silloin se oli enemmän hämillään kuin innostunut. Jouduin pitkin päivää painostamaan sitä koska printit tuppasi aina jäädä tekemättä. Kun se tuli käytävällä vastaan kahvikupin kanssa se mutisi: “Ai niin. Ne printit.” Kiitin kauniisti kun sain ne. Vakituiset toimistojen työntekijät on hämillään kun ramppaan niiden tiloissa viuhuttamassa nakkeja. Heittelen herjaa valtion palkoista ja brassailen kuten olisin paremmasta perheestä. Sellainen etiketittömyys saa ne tuntemaan olonsa kultturilaitoksessa työskenteleviksi eikä vain byrokraateiksi.
69. Tekniikassa. Verkostot paljastuvat, toinen työntekijä kuuluu erään Radio Hair järjestön toimintaan. Yhteispalaverissa valitettiin siitä että tulemme liian myöhään töihin. Kellokortti paljastaa.
70. Modernismi on magian tuleminen. (Postmoderni on magian estetisoimista, estetisoiminen on parodisointia). Kun Picasso käytti kollaasitöissään 20-luvulla oikeita materiaaleja: vanhoja housuja, sanomalehteä jne. hän hyödynsi esineiden auraa (esineiden historioita ja taiteenmaailman ulkopuolisia merkityksiä) lisätäkseen todellisuuden tuntua taideesineisiin. Näin ne liittyivät aikaansa ja niiden suhdetta todellisuuteen ei voinut kiistää. Asetelmassa todella oli sanomalehti. Arki esittäytyy taiteena. Moderniksi tämä muuttuu kun kollaasin ymmärtävälle yleisölle esitellään maalattuja merkkejä (tekstejä) sekä oikeasta elämästä tuttujen olentojen karikatyyrejä. Nämä hyödyntävät oikeiden esineiden ja hahmojen auraa ja tulevat luetuiksi kuten kollaasi luetaan. Kollaasi antaa avaimen ymmärtää merkit pelkkinä viittauksia ja samalla merkit ja viittaukset yhtä todellisena kuin aito. Magiaa: “Piikitän nukkea ja tunnet kipua”. Esine on puolet kieltä ja puolet itseään. Kuvitettuna tämä esine vastaa samaa merkitystä: piippu on piippu. Picasson teosten luomat merkitykset ovat maagisen realistisia. Ne eivät ole totta mutta ne ovat realistisia ja merkityksellisiä. Vaarallista peliä. Myös merkityksetön voidaan näin muttaa merkilliseksi kun se kytketään rituaaliseen tilaan (kehyksiin). Harvemmin halutaan ymmärtää että merkitsemättömyys olisi oppositio filosofiselle merkitys hakuisuudelle. Moderni esittää että merkityksiä on myös ihmisen ja ymmärryksen ulkopuolisessa luonnossa, esineissä itsessään. Jos se vastaa riippua se on piippu. Modernismi jäsentää yliluonnollisen maailman. Se asettaa sen raameihin. Mutta kaikki ei ole järkevää. Jos kaikki olisi järkevää tämä sosioekonoinen tilanne olisi seuraus järjestyksestä eikä valtaa käyttävien luoma järjestys. Vitun Picasso.